Keksejä, katteja ja videonauhaa

Milloin viimeksi näit netissä videon? Niinpä. Noin 80% kaikesta internetin liikenteestä on videota. Ei varsinaisesti ihmetytä, sillä liikkuva kuva on ainutlaatuinen tapa välittää viestiä, oli kyse sitten viihteestä, tiedosta tai mainoksesta. Jos puhutaan kissavideoista, on kyse kaikista näistä samaan aikaan. Vähän niin kuin tässä blogissakin.

Erilaiset suoratoistopalvelut tölmivät perinteisen television asemaa. Jos porkkanana pitää VODia, Video on Demandia eli sitä, että ohjelmansa voi katsoa silloin kun haluaa tai ehtii ilman että sitä tarvitsee merkitä kalenteriin, on tietysti periaatteellisella tasolla aika sama, katsooko sarjansa striimattuna vai digiboksin tallenteena. Palvelutyyppisille ratkaisuille on kuitenkin yleistä, että esimerkiksi sarjan tuotantokausi julkaistaan kerralla. Tätä on näkynyt jonkin verran myös perinteisten telkkarisarjojen kanssa: ensimmäisen jakson tv-esityksen aikaan koko kausi pötkähtää kanavan internet-palveluun katsottavaksi, ja silti sarjaa esitetään jakso per viikko myös ihan normaalilähetyksenä.

Melkein sukua julkkikselle

Huimaava osuus videominuuteista katsotaan sellaisista videopalveluista, joihin käyttäjät voivat itse ladata sisältöä. Televisio tai televisionkorvike ei ole enää pelkästään ammattilaisten leikkikenttä, vaan hiekkalaatikolla on miljoonia harrastelijoita tai pienammattilaisia, videoita päivätyökseen tekeviä, joilla ei kuitenkaan ole taustallaan suurta tiimiä tai tuotantoyhtiötä. Lähes jokaisella meistä on taskussaan tai viereisellä pöydällä laite, jolla voi kuvata melko hyvälaatuista teräväpiirtovideota. Ehkä luet tätä tekstiä sellaisella. Jokainenhan meistä on sisällöntuottaja. Internet-yhteyden ja ilmaisen youtube-tilin avulla valtaosa on vain parin peukalonpainalluksen päässä internet-televisiossa saavutetusta maineesta ja mammonasta.

Tai sitten ei. Satunnaisia ja harvinaisia tuurilla seilaajia lukuun ottamatta nettivideossakin tarvitaan kokemusta ja ammattitaitoa, kuvainnollisen hartiavoimaista työtä edes välttävän menestyksen eteen. Varsinkin yritysviestinnässä, johon erityyppiset videot soveltuvatkin erinomaisesti, on syytä luottaa ammattilaisiin ja heidän kädenjälkeensä. Ei siis missään nimessä ole pakko, mutta kun video esittelee brändisi ja tavoittaa asiakkaat webissä, somessa ja tuubissa, sen on parempi olla laadukas johtaakseen parempiin liideihin.

Murusia keksipurkin pohjalta

Sana videonauha on jäänyt yllättävän helposti sivuun videotekniikan siirryttyä pois nauhoista. Huomattavasti sivumpaan ainakin kuin esimerkiksi nauhoittaminen, jota vielä silloin tällöin sanotaan tehtävän tallentamisen vaihtoehtona vaikka nauhaa ei ole mailla halmeilla. Toisaalta kaukosäädinkin voi olla käsikatkaisija. Kun sillä voi katkaista sen lähetyksen käsin, käyttämättä jalkoja television luo siirtymiseen. Sana perustuu tositapahtumiin, mutta ei liene koskaan saanut laajempaa suosiota. Sanat ovat välillä vähän omituisia. Osa niistä jää elämään muuttumattomana pitkään sen jälkeen, kun suora yhteys merkitykseen on katkennut. Osa ottaa uusia muotoja. Tässä on ehkä jonkinlainen kaukaa haettu rinnastus videon aikaa myötä liikkuvaan, muuttuvaan kuvaan, mutta lienee parempi olla yrittämättä avata sitä enempää. Luultavasti vain pettyisimme kaikki.

Ai niin ja ne kissavideot. Yhtä aikaa viihdettä, tiedonvälitystä ja mainoksia? Toki. Viihde ei tarvinne perusteluja, mutta tiedonvälityksellinen aspekti on luonnollisesti, että kissat ovat söpöiksi eläimiksi melko toopeja. Ja jokainen kissanomistaja tietää, että kissavideot antavat mainosmaisen silotellun kuvan kissan kanssa elämisestä. ”Katso nyt, mitäpä jos hankkisit sinäkin kissan? Helppoa ja mukavaa eikä ollenkaan herätetä keskellä yötä kun pitää raapia itsensä karvastamaan kaikki paidat kaapissa.”

◊ ◊ ◊

Kirjoittaja Lauri Puiseva on Elidon markkinointiasiantuntija ja storyteller, jonka vapaa-aika kuluu myös tarinoita kertoillessa. Kotona asustava kissakaveri ei onneksi tassuta näppäimistöllä.