Rauhalaissi jaarituksi

Jouluun yhdistetään usein rauha ja rauhoittuminen, mitä voisi olla vaikea uskoa, jos kokemukset joulusta perustuisivat vain marketeissa päättömästi säntäileviin ihmisiin ja siihen, miten viimeisinä päivinä ennen joulua työpöydälle kertyy kasa kaikkea, mikä pitää saada vielä ennen pyhiä alta pois.

Ne ostoskärryt eivät ole mitään törmäilyautoja. Vaikka siis kyllähän sitä kohellusta voisi hyvin striimata, tehdäänhän niin kassahihnoillekin. Parhaista törmäyksistä ja kiukuttelevista lapsista joulupäivän illaksi superkooste, jota saisi sitten hekotella glögilasillisen äärellä kun ei enää ole kiire mihinkään. Se syvä rauha, leijuu sisimpään.

Jos joulun vuoksi ensin pidetään hirvittävää häslinkiä ja sitten viimein rauhoitutaan, rauhoitutaanko häslingistä joka on todennäköisesti ainakin suurilta osin itse aiheutettua jotta saisi hommat sellaiseen vaiheeseen että voi rauhoittua häslingistä, vai rauhoitutaanko tavallisesta arjesta entistä hartaampaan aikaan? Hei tonttu-ukot, hyppikää, hösellys ei lopu höseltämällä. Joulunkin jälkeen tulee lopulta se päivä, kun arki taas koittaa. Tuli se sitten heti tapaninpäivän jälkeen, seuraavalla viikolla, uuden vuoden jälkeen tai vasta kun loppiainen on loppioitu, ennen pitkää arki kolistelee porstuaan pahemmalla ryminällä kuin vanha valkoparta.

Unohdin joulun loppumisvaihtoehdoista nuutinpäivän. Tulee sanomista.

Joni, ota vähä rennommin

Olisiko joulu yhtä hässäkkäinen, jos vuodenvaihe ei olisi niin lähellä? Vaikea sanoa, mutta tuskin juhlien vierekkäisyys ainakaan helpottaa asiaa. Uusi vuosi on luonnollisesti juhlana hyvin erilainen, mutta vuoden päättyminen ja uuden alkaminen aiheuttaa niin yksityis- kuin työelämässäkin pöydänpyyhintäefektin. Ja tietysti kalenterivuoden vaihtuminen luo etenkin yrityspuolella tarpeen saada asioita päätökseen ja kiirehtiessä myös kasautumista.

Jostain syystä myös Joulupukkina toimiville työt kasaantuvat yhteen nippuun lyhyelle aikavälille ja nimenomaan jouluksi. Pääasiassa muilla joulusesonki vain lisää hommia. Ensimmäisenä mieleen tulee, että joulupukkiväki sitten varmaankin tekee lopun vuoden jotain muita hommia, ja että pukkeilu olisi lähinnä sivubisnes. Mutta sitten muistaa, että se paja Korvatunturilla, lasten kirjeisiin vastaaminen ja tonttujen johtaminen eivät hoidu itsestään. Ja jonkun on päätettävä myös, että mitkä ovat tontun tehtävät.

Sitten tosiaan ennen pitkää se arki taas koittaa. Mitä muuttui, kaikella sillä häsellyksellä? Kaupassa käyminen ei loppunut kaupassa käymällä vaikka kerralla kärräsikin oikein enemmänkin. Työt eivät loppuneet tekemällä, lahjojen antaminen ei loppunut lahjoja antamalla, rauhoittuminen ei loppunut rauhoittumalla. Mutta hetken ajan oli rauhallista ja sai ladata akkuja. Pienen hetken, ohikiitävän.

Niin ja tietysti jos sitä yhtä joululaulua on uskominen, en unohtanut pelkästään nuutinpäivää vaan myös pääsiäisen. Mutta totta se tuskin lienee koska paastoaika estää.

◊ ◊ ◊

Kirjoittaja Lauri Puiseva on Elidon markkinointiasiantuntija ja storyteller, jonka vapaa-aika kuluu myös tarinoita kertoillessa. Lumiukko pitää nähdä aattona, mutta katsomisen voi lopettaa kun piirretty osuus alkaa, sillä koko tarina kerrotaan jo filmimateriaalin kertojaäänellä ja loppu on vain tarkennusta.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *