Animoidessa aika vierähti
Kymmenen viikkoa on kauhean pitkä aika, jossa talvikin ehtii vaihtua kesäksi, ajattelin. Harjoitteluni alkoi maaliskuun puolivälissä ja jatkui toukokuun loppuun. Olisi aikaa tehdä vaikka mitä, tutustua uusiin työkavereihin ja ennen kaikkea oppia. Nyt olen tehnyt vaikka mitä, tutustunut työkavereihin ja oppinut. Eihän tämä nyt vielä voi olla ohi, olen ollut täällä vasta silmänräpäyksen. Mihin se aika meni?
Olen tehnyt itse alusta loppuun kuusi pientä animaatioprojektia, ollut muutamissa kuvauksissa mukana, editoinut, kuvannut, suunnitellut, ideoinut ja avustanut. Suurimman osan ajasta en ole tiennyt, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Olen tullut aamusta toimistolle ja siitä on saman tien lähdetty autoon ja kuvauksiin. “Tässä on sulle kamera, ota sillä kuvia ja vähän videoakin.” Kääk. Otetaan sitten.
Minuun on suhtauduttu yhtenä ammattilaisista, mikä oli samalla todella hienoa ja pelottavaa. Pieniä mokia on tullut, mutta niistä on opittu. Rohkeasti vaan tarttumaan kaikkeen, vaikkei se olisikaan entuudestaan tuttua. Apua saa aina, sekä pyytäessä että pyytämättä, ja ammattilaisten kanssa oppii heitä seuraamalla ja kuuntelemalla.
Kuvauskeikat ovat olleet piristäviä ja mielenkiintoisia, vaikka eivät omalle vahvuusalueelleni kuulukaan. Kaikista media-alan hommista lähimpänä sydäntäni on animaatio, tarinankerronta ja kaikki siihen liittyvä suunnittelu ja tekeminen. Silti omalta mukavuusalueelta lähteminen on antanut paljon. Uusien tekniikoiden ja asioiden opettelu saa luovuuden taas virtaamaan, ja tietokoneen näytön edestä poistuminen muiden asioiden pariin silloin tällöin tekee hyvää sekä ajatuksille kuin kipeille hartioillekin.
Kerroin haastattelussa osaamisestani ja siitä, millaisia töitä eniten haluaisin tehdä. Heti ensimmäisenä päivänäni sain pienen animaatioprojektin toteutettavaksi, sen jälkeen toisen, ja toisen, ja toisen. Olin varautunut tekemään sitä, mitä milloinkin on tarjolla asiakkaista ja Elidon omista projekteista riippuen. Oli ihana yllätys, että minua varten oli suunniteltu ja laitettu sivuun sellaisia töitä, joista arveltiin että voisin pitää.
Näitä projekteja tehdessä opin enemmän kuin olin toivonut, ja siitä erityiskiitos kuuluu Elidon multimediatuottajalle. Hän jaksoi istua viereen, selittää niin että ymmärsin ja teknisen puolen lisäksi auttoi kehittämään myös visuaalisen ilmeen paremmaksi kuin olisin itse osannut. Toimistossa keneltä tahansa sai kysyä apua ilman suurta kynnystä. Kodikasta toimistoa ja kivoja työkavereita tulee varmasti ikävä.
Harjoitteluni loputtua lähdin lataamaan akkuja mökille ja kastamaan varpaat Päijänteeseen. Syksyllä sitten takaisin kouluun taskut täynnä uusia oppeja.
Kiitos ihanat elidolaiset mielettömästä harjoittelusta!
Helena Hyvärinen
3D- ja animaatioharjoittelija
