Elidosta hei!

Tässä se nyt on, Elidon porukan oma blogi. Hei!

Minä, aktiivinen somettaja, kysyin ensimmäiseksi: ”Miksi firmalle blogi?” Aivan samoin kuin kysyin: miksi Instagram, miksi Vine, miksi se ja miksi tuo.

Luin juuri (eräässä blogissa) pohdiskelua siitä, miksi pienten ja keskisuurten yritysten johtajat eivät halua viedä yritystään someen. Koska he eivät ole siellä itse, koska he eivät ymmärrä sitä.

Puhuin samasta aiheesta Elidon asiakastilaisuudessa viime syksynä. Otsikkoni oli ”Some – ollako vai eikö olla”, mikä ei lopulta ollutkaan se tärkein kysymys. Tavoitteeni oli saada kuulijani (ne pienet ja keskisuuret yrittäjät) huomaamaan se oikea kysymys: ”täytyykö minun ymmärtää, vaikken osallistuisikaan?” Ja siihen vastaus on kyllä.

Somehan on oikeastaan aina ollut olemassa: ihmiset haukkuivat huonoa kauppiasta torin laidalla ja lähettelivät salaviestejä muurien yli jo aikoja ennen kuin kukaan ole edes uskaltanut unelmoida internetistä. Miksi se tilanne olisi muuttunut, varsinkaan kun viesti kulkee nykyään niin paljon nopeammin? ”On vain kaksi keinoa estää ihmisiä puhumasta pahaa yrityksestäsi”, kärjistin kuulijoilleni, ”joko käyttäydyt niin, ettei sinusta ole pahaa sanottavaa – tai jätät yrityksen perustamatta.”

some-esitys-elido

Ruudulla “The Conversation Prism”, yksi esimerkki some-kentän selkeyttämisestä.

Jo meillä plus-miinus-keski-ikäisillä tapa viestiä on muuttunut niin valtavasti viimeisinä vuosina, että siitä on pakko pysyä kärryillä. Puhumattakaan seuraavasta sukupolvesta… Heidän sanotaan olevan tähänastisista se kaikkein vaikutusvaltaisin, nuo viimeiset milleniaalit, pelottavat diginatiivit, jotka ovat eläneet koko elämänsä niin, että internet on olemassa, viestien nopeammin & laajemmin kuin mikään sukupolvi ennen heitä. Tieteellisiä ja vähemmän päteviä tutkimuksia näistä tulevaisuuden päättäjistä & somesta on tarjolla pilvin pimein. Ennusteita, analyysejä, raportteja, konferensseja, uutiskirjeittäin vinkkejä siitä, miten somessa pitäisi toimia. Kun tosiasiassa siihen sometukseen riittäisi vain yksi neuvo: ole kiinnostava niille, joiden haluat sinusta kiinnostuvan.

Minusta on ihanaa olla tässä väliinputoajana, kerrankin hyvässä merkityksessä. Olen itse niukin naukin niitä alkupään milleniaaleja (”silleen vähän diginörtti”). Olin 90-luvun puolivälissä kaveripiiristäni ensimmäisiä, joilla oli kännykkä. Ostin sen (ihan omilla rahoilla, kesäduunin ekasta liksasta). Vanhempi sukulainen tuhahti: ”Ja pitikö se nyt sinunkin tuollainen elintasolelu. Tuhlausta.” Kolmekymppisenä liityin Facebookkiin aika pian, ennen kuin moni suomalainen oli siitä kuullutkaan. Minua pidettiin työpaikallani (mainostoimistossa) vähän outona. Kun Facebookissa oli joitakin satoja miljoonia käyttäjiä, totesi toinen vanhempi sukulainen: ”Ei se höpinä kauaa kestä”.

Nyt Facebookissa on yli miljardi käyttäjää ja puolitoista miljoonaa mainostajaa. Mutta olivathan nuo epäilijät tavallaan myös oikeassa; mistä me muka tiedämme, että Facebook – tai mikään muukaan somehöpinä – kestää kauan? Tai edes sitä, että kännykät ovat tulleet jäädäkseen?

Emme yhtään mistään.
Tapamme viestiä voi olla täysin erilainen jo vaikka ensi viikolla.

Markkinoijalle kyse onkin siitä, miten maailma viestii juuri tällä hetkellä.
Ja sitä täytyy ymmärtää. Myös sitten, kun kännyköitä ei enää ole.

 

Kirjoittanut: Enni, Elidon copy

(Tässäpä muuten mielenkiintoinen kirjoitus asiasta, josta olen myös keskustellut niiden vanhempien sukulaisten kanssa: milleniaalien eli sukupolvi Y:n siirtymisestä työelämään.)

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *